Suru ja elämä
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. On mennyt yli 2 kk siitä, kun isä löydettiin kuolleena. Ja kuukausi siitä, kun sain puhelun lääkäriltä, että äidin aivosyöpä on uusiutunut ja mitään ei ole enää heidän puolelta tehtävissä. 7 kk sitten en ajatellut ihan tällaista vuotta tulevan - kaikki oli "hyvin". Kukaan meistä ei ajattele tällaisia asioita itselleen tapahtuvan, sillä "minullahan on kaikki hyvin". Tosiasia on vain se, että kukaan meistä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu - siispä nauttikaa ja rakastakaa elämäänne sekä ympärillänne olevia ihmisiä! Älkää jättäkö asioita aina vain huomiseksi tai myöhemmäksi, se voi todella olla jo silloin liian myöhäistä. Ikävä kyllä. Itselle ei onneksi jäänyt isän suhteen tunteita "voi kumpa olisin tehnyt sitä ja tätä". Sillä minä vietin hänen kanssaan aikaa viikottain ja meillä oli kaikki hyvin. Siitä olen niin onnellinen! 👪 💕 Tässä surussa olisi nimittäin kauheaa, jos pitäisi potea vielä jotain omantunnon tu